Skip to content

VIETNAM, Ha Noi – kulttuurishokki

tammikuu 24, 2013

 

 

Pidin kesäloman marraskuu-joulukuun 2012 vaihteessa. Vaikka lentomatkan pituus Vietnamiin kauhistuttikin, silti päätimme mieheni kanssa ottaa riski. Lennot ja hotellit varattiin omin nokkinemme, joten matkalle ei tullut kohtuutonta hintaa.

 

Kun istahdimme Ha Noissa taksiin, koimme ensimmäisen shokin! Tiellä ajeli sadoittain – ei kun tuhansittain mopoja – ja joka suuntaan, ohitukset olivat hengenvaarallisen näköisiä, u-käännöksiä tehtiin ihan missä vaan, liikennevalot eivät edes hiljentäneet vauhtia. Arvelimme, että tästä matkasta ei selvitä hengissä!

 

Kun taksi pysähtyi, emme nähneet mitään hotellia. Joka puolella putiikkeja, mopoja, mopoja, mopoja… niitä oli jalkakäytävätkin pullollaan. Sanoin taksille, että nyt menen katsomaan, onko täällä edes hotellia olemassakaan. Hän päästi minut, ja jätti mieheni pantiksi lukiten kaikki ovet. Eipä tuntenut suomalaisia! Mitenkähän olisimme karkuun juosseet maksamatta, kun matkalaukut olivat takakontissa. Kyllä siellä todella oli hotelli, ulkopuoli oli täsmälleen yhtä leveä kuin ulko-ovi. Siksi se ei näyttänyt hotellilta.

 

Hotelli oli asiallinen, siisti, erinomainen palvelu ja kaikki toiveemme täyttyivät. Mitään superia emme kaipaa, kunhan sänky on hyvä, suihkut ja wc toimivat.

 

Varsinainen kulttuurishokki tuli, kun lähdimme katselemaan ympäristöä. Roskat heitetään kadun varteen, kukaan ei kunnioita jalankulkijoita, eivätkä jalankulkijat kunnioita mopoja. Autoja kyllä väistellään. Sataa mopoa kohti saattoi olla yksi auto. Yrittäjäperheet syövät ruokansa liikkeensä edustalla kadulla, siellä oli keittimet ja grillejäkin näkyi. Lasten kokoisilla jakkaroilla pisteltiin sapuskat puikoilla tai lusikalla naamaan. Ei kovin hygieenisen näköistä.

 

Kadun ylitys on luku sinänsä. Astutaan mopojen joukkoon, otetaan askel – mopot menevät edestä, takaa ja sivuilta – taas askel ja sillä tavalla hipsitään kadun yli hiki otsalla. Yhtään kolaria ei nähty, eikä kukaan onnistunut ajamaan päälle, mutta tarkkana sai olla.

 

Lähes kaikki on halpaa. Esimerkiksi näimme erään pikkuisen ravintolan edessä mainoksen: Gin Tonic 30.000 dongia. Euroissa noin suurin piirtein 1.40 €. Katsastettiin paikan ruokataso. Söin salaatin ja kanaa. Aivan herkullista. Lasi viiniä ja iso salaatti yhteisenä + muut sapuskat molemmille oli euroissa n. 5, saattoi olla allekin. Heidän rahansa ovat niin huikean moninollaisia, että kun pysyttiin alle 100.000 dongin, tiedettiin, että se on 4-5 €. Tarkempi laskenta oli turhaa. Oltiin kerrankin miljonäärejä.

 

Ha Noissa ei ravintoloita ollut ihan helppoa löytää, mutta kaikissa ruoka oli maukasta, hygieenistä ja tarjonta eurooppalaista tasoa. Jokaisella oli myös listoillaan vietnamilaiset ruuat, joissa ei ollut moittimista. Pitsat ja pastat ovat rantautuneet Vietnamiinkin.

 

Ilmojen puolesta emme oikein onnistuneet, lämpötila vaihteli 16-23 asteen välillä, enimmäkseen 16-19 astetta. Ilma on kosteaa ja saasteista. Hengityssuojaimet ovat yleinen näky, ja jälkeenpäin ajatellen niin meilläkin olisi pitänyt olla. Pikkupyykinpesu oli hotellissa turhaa: nilkkasukat kuivuivat vasta neljäntenä päivänä! Niinpä annoimme pyykin pestäväksi, eihän sekään maksanut paljoa, n. euron verran puserosta. Hotellilla on tietysti kalliimmat hinnat kuin pesulassa!! Kestimme ne urheasti. Huomattavaa poli, että kaupoissa ei huijattu, aina saatiin rahasta takaisin oikein. Ylihintaa kyllä pyydettiin , joskus härskistikin, mutta eihän se ole hullu, joka pyytää, vaan… Tinkiminen on normaalia.

 

Teimme 3 päivän retken Ha Long Bay:hin. Olimme kaksi yötä laivassa, jossa palvelu ja ateriat olivat ruhtinaallisia. Saaristoalue on todella tutustumisen arvoinen. Saaria on tuhansia, ja laivojakin turisteille oli muistaakseni 500. Saaret putkahtelevat vuorien korkuisina merestä, yleensä ei niissä ollut rantoja muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Näky oli henkeä salpaava.

 

Laivojen välissä puikkelehtivat kalastajaveneet, joilla oli erikoinen tapa kalastaa. He paukuttivat kepeillä veneen laitaan, kaipa kalat pelästyksissään pakenivat heidän verkkoihinsa. Veden päällä oli kalastajakyliä – ei takuulla kovan myrskyn kestäviä. Luultavasti saaret suojaavat myrskyiltä, eihän niitä muuten siellä olisi. Lapset eivät niissä kylissä käy koulua, oppivatpahan siellä elinkeinon.

 

Varsinainen huipennus oli pitkä rappusten kapuaminen korkealle luolaan.  Se oli niin valtavan kokoinen, että varmaan kiersimme pari kilometriä luolan sisällä – tai ainakin siltä tuntui. Se pitää nähdä – sitä ei voi kuvata! Uskomatonta, mitä kaiverruksia meri on saanut aikaan! Se on ollut varmaan miljoonia vuosia meren alla, ja nyt korkealla meren päällä. Suuaukko on niin pieni, että on ollut pelkkä sattuma sen löytyminen. Joku kalastaja oli kiivennyt sinne myrskyä pakoon ja kertonut löydöksestään. Se on Vietnamin tärkeä tulolähde.

 

Jos suunnittelet Vietnamiin lomamatkaa, kannattaa varmaankin kohteeksi ottaa Saigon. Ha Noi on kyllä kokemisen arvoinen, että näinkin ihmiset voivat elää. Kaiken vastakohtaisuuksien näkeminen vähentää kovasti Suomen olojen arvostelua!

 

 

Mainokset
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: