Skip to content

Riemuylioppilas

kesäkuu 4, 2013

Mitä tarkoittaa ”riemuylioppilas”. Nyt sen tiedän. 50 vuotta ylioppilaaksi pääsystä. Olen siis riemuylioppilas!

1.6.1963 pääsin ylioppilaaksi Laukaan koulusta. Nyt 1.6.2013 siitä on kulunut 50 vuotta. Laukaan koulu järjesti meille riemuylioppilaille kauniin ja liikuttavan juhlan, kun samana päivänä saivat uudet ylioppilaat lakkinsa.

Tunnelma oli vedet silmiin nostattava. Koulu tarjosi ensin kahvit ja herkut ja rehtori piti meille puheen sekä neuvoi protokollan.  Sen jälkeen kolmen opettajan voimin meille esiteltiin uudistunut Laukaan koulu, joka on 50 vuodessa uusiutunut täysin nykytekniikoita myöten.

Juhlasalissa meidät asetettiin eturiviin istumaan, ja uudet lakkiaan odottelevat istuivat kolmessa rivissä meitä ja muita vieraita vastaan näyttämöllä. Juhlassa oli musiikki- ja tanssiesityksiä. Ennen uusien ylioppilaiden lakitusta rehtori nostatti meidät pystyyn ja pyysi kääntymään yleisöön päin ja piti puheen. Lopuksi hän kehotti meitä pistämään ylioppilaslakin päähän. meidät siis lakitettiin toisen kerran! Tunsimme olevamme merkkihenkilöitä!! Meidän riemuylioppilaiden joukosta Hannu Närhi piti puheen, joka myös nostatti liikutuksen kyyneleet silmiin. Oi niitä aikoja…

Riemuylioppilaat

Hassuinta oli, että oma ylioppilaslakkini ei mahtunut kunnolla päähäni, minulla oli sen tähden perintöylioppilaslakki mukana. Minun hiustenlähtöni alkoi aikaisin, jo 17-vuotiaani huomasin hiusten määrän vähentyneen merkittävästi. Nyt minulla on tukkaa ainakin kaksinkertainen määrä, joten lakki ei vaan mahdu enää kunnolla päähän! Tukka palasi vieläpä entistä ehompana. Eipä tarvitse kenenkään peruukiksi väittää, omaa on joka hius. Voipi tulla tarkistamaan!!

Kun nuoret ylioppilaat saivat lakkinsa, olimme me ensimmäisenä onnittelemassa rehtorin jälkeen. Oli mukavaa nähdä joka ikinen silmästä silmään. Olimme yhtä uteliaita molemmin puolin toisiimme nähden. Hieno tilaisuus kerta kaikkiaan!

Tilaisuuden loputtua kävimme hautausmaalla. Meistä viisi on poistunut pysyvästi keskuudestamme. Laukaan hautausmaalla on paasi muualle haudattujen muistoksi. Veimme menehtyneille luokkatovereillemme viisi tummanpunaista ruusua ja yksi luokanvalvojamme Paavo Kivipellon muistoksi. Hän oli erinomainen opettaja ja huumorintajuinen ihminen. Koimme myös hänenkin menetyksen raskaana, sillä ei hän paljoa meitä vanhempi ollut. Olisi hyvin voinut olla mukanamme tässä tilaisuudessa.

Mainokset
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: